Hoitotyö ja opiskelu sairaanhoitajaopiskelijan silmin

 Helou! Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Tässä välissä olen tehnyt koulussa olleet rästit opinnäytetyötä lukuunottamatta. Vain opari siis enää jäljellä. Tuntuu oudolta, mutta samaan aikaan inspiroivalta ja kivalta! Pian olen valmis! Pitkään mietin, mistä aiheesta kirjoittaisin. Paljon puhutaan erilaisista prosesseista. On se työprosessi, urheilijan kehitysprosessi tai sitten bisneksen etenemisen prosessi. Olen alkanut ajattelemaan prosessimaisuutta itsensä kehittämisessä henkisesti, fyysisesti sekä sosiaalisesti.  Ajatus tästä lähti oikeastaan siitä, että olen paljon miettinyt omaa henkistä kehitystäni ajatuksella: Lähtötilanne on ollut psykiatrian päivystys Espoossa. Nyt tilanne on se, että olen henkisesti paremmassa suorituskyvyssä kuin seitsemään vuoteen. Lyhyemmällä aikavälillä voi ajatella, että vuosi sitten opin olemaan armollinen, nyt pystyn käyttämään sitä loogisesti soveltaen jokaisena arkipäivänä 24/7. Lisäksi armollisuus näkyy myös arjessa nykyään ajatu...

 Hello! Nyt on ollut hyvä tahti kirjoittamisen kanssa ja tuntuu, ettei aihepiirejä hirveämmin tarvitse erikseen miettiä. Ne vain tulevat, tällä hetkellä hyvinkin selkärangasta. Ja hyvä näin! Viime kirjoituksessa käsittelin pitkälti niitä oivalluksia, joita olen pyrkinyt vaalimaan. Sillä näkökulmalla olisi tarkoitus jatkaa. Enemmän ehkä nyt olisi tarkoitus käsitellä näkökulmia, joita voit työelämässä käyttää.  Hoitoalalla, ja muillakin aloilla, ruokitaan hyvin paljon suorittamisen näkökulmaa. Luodaan helposti sitä painetta, että vasta aloittaneen on näytettävä työnteon mallia suorittamisella ja eniten tekemällä. Lisäksi johtajat ja työkaverit kiittävät, kun suostut tekemään ylimääräisiä vuoroja. "Se kertoo hyvästä työntekijästä", ne väittävät. Ei, se ei ihan mene niin. Todellisuudessa sinulta viedään tällä ajattelulla siivet altasi. Nopeasti huomaat, että olet todellisuudessa aika heikoilla. Todellisuus on se, että johtajat käyttävät sinua hyväksi, jalat lähtevät alta. Suurin ...

 Hello! Viime viikolla kirjoittelin uupumuksen oireista ja uupumus tilan syntymisestä. Nyt olisi tarkoitus pureutua uupumuksesta toipumisen keinoihin ja sen ennaltaehkäisyyn. Ohessa on tarkoitus käydä läpi käytössä olevia ennaltaehkäisyn keinoja.  Viime kirjoituksessa valaisin hieman sitä, että omalla kohdallani korona- ajan tuleminen oli todella merkityksellinen hetki. Eletään siis maaliskuuta '20. Maailman tilannetta ajatellen ei toki ollut hyvä asia, siitä ei pääse mihinkään. Tämä kuitenkin pakotti henkilökohtaisella tasolla pureutumaan kiinni siihen, mitä asioita uupumuksen takana olin unohtanut tehdä tai laiminlyödä. Suurin oivallus oli se, että olin unohtanut levon ja asioista nauttimisen. Lähdin yksinkertaisesti työstämään asiaa niin, että pienistä asioista olisi etsittävä hyviä asioita. Lisäksi korona- aika opetti sen, että mikään ei ole itsestäänselvyys. Tai enemmänkin niin, että asioita ja terveyttä ei täytyisi pitää liian itsestään selvänä. Samaan aikaan hoito konta...

Hellurei! Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua juuri mitään pitkään aikaan, koska inspiraation puute. Tänään tuli monen mutkan kautta erittäinkin osuva aihe mieleeni omastakin kokemuksesta. Elämäni aikana olen nähnyt läheltä muutamia esimerkkejä loppuun palamisesta. Tällöin olen ajatellut, että "enhän minä mitään loppuunpalamista koskaan tule kokemaan!". No niinhän minä luulin, kunnes tuli syksy 2016 ja iso elämänmuutos.... Nimittäin koulun alkaminen ja Kainuuseen lähtö enemmän tai vähemmän. Espoolaiselle nuorelle 22- vuotiaalle melko kova paikka. Jäi Tempaus- areenan treenit ja muut tärkeät ystävät Espooseen ja Helsinkiin. Piti ottaa vastuuta, johon silloinen Henkka ei ollut todellakaan valmis. Koko ajan urheilullisuus ja fyysinen kunto kehittyi, joka oli itselleni hyvinkin tärkeä asia. Henkinen puoli junnasi hyvin lahjakkaasti paikoillaan, jopa karistui alta. Ymmärrys henkisestä puolesta oli silloin nykyhetkeen verrattuna mitätön. Alkoi koulu, kaikki meni hyvin. Oli paljon il...

Moikka! Alkuun pitää todeta suoraan, että blogi on jäänyt aivan liian turhan pienellä huomiolle nyt. On ollut työharjoitteluja, kesätöitä sekä paljon muuta hässäkkää. Nyt kesäaikaan on paljon ollut ajatusta itselläni siitä, mikä on kesätöiden merkitys ammatillisessa kasvussa. Lisäksi olen pohtinut, että kuinka paljon ylipäätään monimuoto- opiskelun ohessa olisi hyvä tehdä töitä. Toki nämäkin asiat ovat henkilökohtaisia juttuja. Availen näitä asioita henkilökohtaisesta näkökulmasta. Tarkoitus ei ole provosoida kirjoituksell ani Pointtini ei ole se, että neurologia olisi se yksi ja ainoa paras mahdollinen. Hyvä esimerkki monipuolisuudesta ja ammatillisen kasvun mahdollistamisesta. Saa tehdä kaikkea monipuolisesti ja lisäksi on reagoitava potilaan voinnin muutoksiin. On mielenkiintoista mennä töihin, kun et koskaan tiedä mitä on tiedossa vuoron aikana. Oman ammatillisen kasvun lisäksi pystyn sanomaan, että olen ihmisenä HUOMATTAVASTI vahvempi kuin ennen osastotyön aloitta...

Moikka! Nyt on ollut hetken hiljaisuutta blogin puolella. Syy on ollut suoraan työharjoittelut. Nyt on ollut 12 viikkoa putkeen niitä. Tiukkaa oppimista on ollut, mutta ei se mitään. Myöhemmissä kirjoituksissa on niiden pureskelu pienempiin osiin. Pysytään kuitenkin aiheessa eli orientoivassa jaksossa. Itsessään koulun alku oli hyvin sekava. Informaatiota tuli joka suunnasta todella paljon ja tuntui, että ei sitä tietomäärää edes ehtinyt käsitellä. Onneksi muutkin ryhmäläiset olivat samassa tilanteessa. Heistä oli tässä todella iso apu. Ryhmämme whatsapp- keskustelussa onneksi kävimme todella tiivistä keskustelua yleisistä asioista. Ryhmän hitsautumiseen ei oikeastaan koulu antanut ihan hirveästi tukea, mutta onneksi ryhmämme otti tästä otteen itse. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että isompia konlikteja ei missään vaiheessa ole tullut. Mitä oikeastaan orientoiva jakso piti sisällään? Se piti sisällään todella laajasti erilaisia aineita erilaisista aihepiireistä sekä hyvin palj...