Ajatuksia töiden ja kesätöiden tekemisestä monimuoto- opiskelun ohessa
Moikka!
Alkuun pitää todeta suoraan, että blogi on jäänyt aivan liian turhan pienellä huomiolle nyt. On ollut työharjoitteluja, kesätöitä sekä paljon muuta hässäkkää.
Nyt kesäaikaan on paljon ollut ajatusta itselläni siitä, mikä on kesätöiden merkitys ammatillisessa kasvussa. Lisäksi olen pohtinut, että kuinka paljon ylipäätään monimuoto- opiskelun ohessa olisi hyvä tehdä töitä. Toki nämäkin asiat ovat henkilökohtaisia juttuja. Availen näitä asioita henkilökohtaisesta näkökulmasta. Tarkoitus ei ole provosoida kirjoituksellani
Pointtini ei ole se, että neurologia olisi se yksi ja ainoa paras mahdollinen. Hyvä esimerkki monipuolisuudesta ja ammatillisen kasvun mahdollistamisesta. Saa tehdä kaikkea monipuolisesti ja lisäksi on reagoitava potilaan voinnin muutoksiin. On mielenkiintoista mennä töihin, kun et koskaan tiedä mitä on tiedossa vuoron aikana.
Oman ammatillisen kasvun lisäksi pystyn sanomaan, että olen ihmisenä HUOMATTAVASTI vahvempi kuin ennen osastotyön aloittamista. Lisäksi on ollut kiva huomata se, että aivan erilaisetkin työharjoittelut saattavat antaa lisää varmuutta ja luottoa omaan työskentelyyn. Siitää huolimatta, että ne eivät olisivatkaan lähelläkään sitä omaa haavetta. Neurologian vuodeosastolla olen saanut laajennettua todella paljon kokonaisvaltaisen hoitotyön käsitettä käytännön kautta, joka on auttanut itseäni kasvamaan eteenpäin. '
Isossa osassa ammatillista kasvamista on ollut se, että on oppinut jollain tavalla kohtaamaan kriisissä olevan potilaan ja hänen läheisensä. Mitä se oikeastaan on opettanut? Se on opettanut sen, että hoitaja ei saa lähteä tunteilemaan potilaan ja hänen leistensä edessä, mutta täytyy osata myötäelää. Raskaat tilanteet on hyvä käydä työpaikalla. Ne on osattava jättää oikealla tavalla omaan arvoonsa, jotta pystyt tekemään työsi täysillä. Jokaisella on oma tapa käsitellä, muista löytää juuri sinulle se oma tapasi. Tällä pääset pisimmälle. Hyvin helposti uuvuttaa itsensä sillä loppuun. Kuitenkin on hyvä muistaa, että hoitajan takana on ihminen.
Sitten niihin töihin. Kuinka paljon oikeastaan monimuoto- opiskelun ohessa kannattaa tehdä töitä? Tähän on varmasti yhtä monta oikeaa vastausta kuin on opiskelijoitakin. Ei siis oikeaa tai väärää. Omalla kohdallani homma on mennyt niin, että en ole juuri ollenkaan tehnyt keikkaa koulun ohessa. Viime talvena tein rinnetöitä koulun ohessa, siinä kaikki. Muutoin hoitoalan hommat olen tehnyt kesällä. Se on ollut itselleni todella toimiva ratkaisu, sillä opin parhaiten kirjoittamalla ja lukemalla. Tämä opiskelutekniikka itsessään vie sen verran paljon aikaa, että siihen on todella vaikea ynnäillä muuta. Toki budjeteillisesti pelkkä opiskelu teettää haasteita.
Sen verran pystyn toki paljastamaan, että ryhmässämme on ollut monia vakityötä tekeviä. Kaikki kunnia heille. He ovat kuitenkin pystyneet suorittamaan koulun hyvin. Usein kuitenkin kuulee sitä, että aika ei riitä tai tunnit vuorokaudessa tulevat vastaan. Tuo on varmasti totta, sillä kuitenkin koulutehtäviin menee todella paljon aikaa niinäkin päivinä kun lähiopetusta ei ole. Itse arvostan erittäin paljon sitä, että pystyy koulun ohessa tekemään töitä. Itselläni se olisi vienyt kyllä loputkin mehut pois opiskelusta.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa, mutta löytäkää se kuuluisa oma tapa tehdä. Tsemppiä opiskeluun ja toivottavasti tämä kirjoitus laittaa pohtimaan omaa juttuanne.
Henkka
Ps. Kuvissa olevat tuotteet tilattavissa osoitteesta www.sairashuone.fi. Koodilla ajatuksiahoitotyosta, saat -20% alennusta tilauksestasi! :)
Alkuun pitää todeta suoraan, että blogi on jäänyt aivan liian turhan pienellä huomiolle nyt. On ollut työharjoitteluja, kesätöitä sekä paljon muuta hässäkkää.
Nyt kesäaikaan on paljon ollut ajatusta itselläni siitä, mikä on kesätöiden merkitys ammatillisessa kasvussa. Lisäksi olen pohtinut, että kuinka paljon ylipäätään monimuoto- opiskelun ohessa olisi hyvä tehdä töitä. Toki nämäkin asiat ovat henkilökohtaisia juttuja. Availen näitä asioita henkilökohtaisesta näkökulmasta. Tarkoitus ei ole provosoida kirjoituksellani
Pointtini ei ole se, että neurologia olisi se yksi ja ainoa paras mahdollinen. Hyvä esimerkki monipuolisuudesta ja ammatillisen kasvun mahdollistamisesta. Saa tehdä kaikkea monipuolisesti ja lisäksi on reagoitava potilaan voinnin muutoksiin. On mielenkiintoista mennä töihin, kun et koskaan tiedä mitä on tiedossa vuoron aikana.
Oman ammatillisen kasvun lisäksi pystyn sanomaan, että olen ihmisenä HUOMATTAVASTI vahvempi kuin ennen osastotyön aloittamista. Lisäksi on ollut kiva huomata se, että aivan erilaisetkin työharjoittelut saattavat antaa lisää varmuutta ja luottoa omaan työskentelyyn. Siitää huolimatta, että ne eivät olisivatkaan lähelläkään sitä omaa haavetta. Neurologian vuodeosastolla olen saanut laajennettua todella paljon kokonaisvaltaisen hoitotyön käsitettä käytännön kautta, joka on auttanut itseäni kasvamaan eteenpäin. '
Isossa osassa ammatillista kasvamista on ollut se, että on oppinut jollain tavalla kohtaamaan kriisissä olevan potilaan ja hänen läheisensä. Mitä se oikeastaan on opettanut? Se on opettanut sen, että hoitaja ei saa lähteä tunteilemaan potilaan ja hänen leistensä edessä, mutta täytyy osata myötäelää. Raskaat tilanteet on hyvä käydä työpaikalla. Ne on osattava jättää oikealla tavalla omaan arvoonsa, jotta pystyt tekemään työsi täysillä. Jokaisella on oma tapa käsitellä, muista löytää juuri sinulle se oma tapasi. Tällä pääset pisimmälle. Hyvin helposti uuvuttaa itsensä sillä loppuun. Kuitenkin on hyvä muistaa, että hoitajan takana on ihminen.
Sitten niihin töihin. Kuinka paljon oikeastaan monimuoto- opiskelun ohessa kannattaa tehdä töitä? Tähän on varmasti yhtä monta oikeaa vastausta kuin on opiskelijoitakin. Ei siis oikeaa tai väärää. Omalla kohdallani homma on mennyt niin, että en ole juuri ollenkaan tehnyt keikkaa koulun ohessa. Viime talvena tein rinnetöitä koulun ohessa, siinä kaikki. Muutoin hoitoalan hommat olen tehnyt kesällä. Se on ollut itselleni todella toimiva ratkaisu, sillä opin parhaiten kirjoittamalla ja lukemalla. Tämä opiskelutekniikka itsessään vie sen verran paljon aikaa, että siihen on todella vaikea ynnäillä muuta. Toki budjeteillisesti pelkkä opiskelu teettää haasteita.
Sen verran pystyn toki paljastamaan, että ryhmässämme on ollut monia vakityötä tekeviä. Kaikki kunnia heille. He ovat kuitenkin pystyneet suorittamaan koulun hyvin. Usein kuitenkin kuulee sitä, että aika ei riitä tai tunnit vuorokaudessa tulevat vastaan. Tuo on varmasti totta, sillä kuitenkin koulutehtäviin menee todella paljon aikaa niinäkin päivinä kun lähiopetusta ei ole. Itse arvostan erittäin paljon sitä, että pystyy koulun ohessa tekemään töitä. Itselläni se olisi vienyt kyllä loputkin mehut pois opiskelusta.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa, mutta löytäkää se kuuluisa oma tapa tehdä. Tsemppiä opiskeluun ja toivottavasti tämä kirjoitus laittaa pohtimaan omaa juttuanne.
Henkka
Ps. Kuvissa olevat tuotteet tilattavissa osoitteesta www.sairashuone.fi. Koodilla ajatuksiahoitotyosta, saat -20% alennusta tilauksestasi! :)
Kommentit
Lähetä kommentti