Sairaanhoitajaksi opiskelu monimuotototeutuksessa
Tsau!
Oon pitkään miettiny että kun saisi näitä ajatuksia hoitotyöstä ja sairaanhoitajaks opiskelusta ylös. Nyt on tullu sen aika ja sillä tiellä olen. Tarkoitus ois säännöllisin väliajoin kirjotella ja uskon, että juttua tulee luovasti ja erilaisista aiheista.
Opiskelen kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi monimuotototeutuksessa. Kolmas vuosi, mihin tää aika on mennyt? Taustalla lähihoitajaksi kouluttautuminen, mutta sairaanhoitajaksi kouluttautuminen on aukassut hoitotyöstä silmät. Lisäksi sh:ksi opiskeleminen on laittanu pohtimaan itse opiskelemista ja sitä, että miten sairaanhoitajakoulutusta voisi kehittää ja millä tavoin sairaanhoitajaopiskelijan voisi vastuuttaa opiskelussa ja miten saatais käytännössä opiskelua lisättyä... Näitä asioita tulen käymään blogissani kattavasti läpi.
Itselläni sairaanhoitajaks opiskelemisen halu lähti siitä, että oon aina halunnu auttaa niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja tukea. Koen, että sairaanhoitaja ammattina on ollut istelleni kutsumus. En ehkä ole sanonu tätä kellekkään ääneen, mutta nyt tuon sen blogitekstissäni suoraan rehellisesti. Toivon myös, että tämä ilmiö välittyy blogini läpi. Jokaista sydämellä tekevää hoitajaa tarvitaan hoitoalalla. Muistakaa olla itsellenne ja muille rehellisiä sen suhteen, mikä olisi se oma juttu. Ei ole kivaa, että ihmiset pilaavat muiden työfiiliksen sillä, että työskentely maistuu puulta oman kiinnostumattomuuden vuoksi.
Sairaanhoitajaksi opiskelemisen haasteet tiedetään- jatkuvaa koulutöiden tekemistä ja ajankäytön hallintaa. Teoriaopiskelua on paljon, mutta käytännöntunnit vähissä. Ja käytännön tuntien vähyys varmasti on tosi monessa koulussa iso ongelma. Enemmän pitäisi tulla itsenäisen opiskelun tiloja, jossa opiskelijat pääsisi harjottelemaan käytännön taitojaan- tämä on se, joka kuitenkin teoriatiedon lisäksi se, joka ratkasee tosi paljon. Itse olen käynyt tosi paljon koulun itsenäisen opiskelun tilassa. Siellä on paljon hotityössä käytettäviä välineitä ja laitteita, jolla voi harjotella käytännön taitoja- Tämä on tuonut paljon varmutta. Olisiko tässä sellanen idea Suomen sairaanhoitajia kouluttaville kouluille, jota voisi enemmänkin toteuttaa?
Miten saataisiin opiskelijoita aktivoitua mahdollisuuden hyödyntämiseen? Olisiko mahdollista, että koulut tekisi erilaisia ns. case- muotoisia tehtäviä, joita voisi itsenäisen opiskelun tilassa simuloida? Olisiko se sitten vastaavasti kliinisten kädentaitojen passi tai lääkehoidon passi, jossa tuotaisiin esiin opiskelijan perehtyminen? Nämä olisivat aivan loistavia tapoja ensinnäkin aktivoida opiskelijoita, mutta myös vastaavasti varmistaa opiskelijoiden osaaminen käytännön työssä koulun jälkeen. Miettikääpä nyt sairaanhoitajaopiskelijat. Olisiko kivaa osata sairaanhoitajalle oleelliset kädentaidot monipuolisesti. Itse tässä vaiheessa haluan kiittää kouluni opettajia, jotka ovat mahdollistaneet itsenäisen opiskelun.
Itsenäisen opiskelun tilan ympärille olisi kouluilla hyvä mahdollisuus sitoa esimerkiksi erilaisiin moduuleihin liittyviä tehtäviä. On kurssit sitten perhehoitotyöhön (lastentaudit, naistentaudit, mielenterveys- ja vanhusten hoitotyö), sisätautikirurgisen hoitotyöhn tai syventäviin hoitotyöhön, niin varmasti itsenäinen ja omatoiminen harjoittelu olisi jollain tavalla hyödynnettävissä. Uskon ja väitän, että jokainen koulu pystyisi resurssiensa puitteissa tekemään yhden itsenäisen opiskelun hoitoluokan, jossa opiskelijat voisivat käydä harjoittelemassa omalla ajalla taitojaan vapaasti, tai sitten tiettyihin kursseihin sidottuja tehtäviä
Kuitenkin käytännön harjoittelutunteja on sen verran, että opiskelijat saavat eväitä itsenäiselle harjoittelulle. En tokikaan kiistä, etteikö harjoitustunteja voisi olla enemmän. Toivon suunnattomasti, että koulut ostaisivat samanlaisia ajatuksia. Itse henkilökohtaisesti olen vaikka valmis tekemään töitä sen eteen, että jokaisessa koulussa olisi tämänkaltaisia tiloja, jossa voisivat opiskelijat harjoitella. Sitä kohti toivon menevän sairaanhoitajaopiskelun. Tällä saataisiin lisättyä opiskelijan sisäistä motivaatiota, itseohjautuvuutta, itsevarmuutta, itsensä ammatillisen kasvun tunnistamista sekä soveltavuuden taitoja.
Itse henkilökohtasesti toivon, että kriittinen ajatteluni herättää keskustelua. Mutta toisaalta asioiden puheeksi ottaminen herättää sitä keskusteluja. Olkaa kouluissa luovia ja tehkää itsenäisen opiskelun tilan ympärille se oma juttu. Älkää kopioiko keneltäkään. Itsenäisten opiskelun tilojen hyödyntäminen markkinoinnissakin on hyvä juttu. Olkaa ylpeitä siitä mitä teette, varmasti opiskelijat antaa sen takasin opiskelun tuloksina. Resurssitkin on tehty todellisuudessa antamaan toiminnalle kehys. Ajatelkaa niin, että opiskelija on se resurssi, johon ladataan se kaikki tietotaito mitä on annettavissa. Itsenäisen opiskelun tila on loistava tapa lisätä resursseja.
Tehdään yhdessä sairaanhoitajakoulutuksesta parempi. Minä henkilökohtaisesti varmasti teen kaikkeni, että enemmän Suomen kouluihin tulee itsenäisen opiskelun tiloja.
PS. Äläkää missään nimessä väheksykö teoriatiedon merkitystä! :)
Henkka
Oon pitkään miettiny että kun saisi näitä ajatuksia hoitotyöstä ja sairaanhoitajaks opiskelusta ylös. Nyt on tullu sen aika ja sillä tiellä olen. Tarkoitus ois säännöllisin väliajoin kirjotella ja uskon, että juttua tulee luovasti ja erilaisista aiheista.
Opiskelen kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi monimuotototeutuksessa. Kolmas vuosi, mihin tää aika on mennyt? Taustalla lähihoitajaksi kouluttautuminen, mutta sairaanhoitajaksi kouluttautuminen on aukassut hoitotyöstä silmät. Lisäksi sh:ksi opiskeleminen on laittanu pohtimaan itse opiskelemista ja sitä, että miten sairaanhoitajakoulutusta voisi kehittää ja millä tavoin sairaanhoitajaopiskelijan voisi vastuuttaa opiskelussa ja miten saatais käytännössä opiskelua lisättyä... Näitä asioita tulen käymään blogissani kattavasti läpi.
Itselläni sairaanhoitajaks opiskelemisen halu lähti siitä, että oon aina halunnu auttaa niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja tukea. Koen, että sairaanhoitaja ammattina on ollut istelleni kutsumus. En ehkä ole sanonu tätä kellekkään ääneen, mutta nyt tuon sen blogitekstissäni suoraan rehellisesti. Toivon myös, että tämä ilmiö välittyy blogini läpi. Jokaista sydämellä tekevää hoitajaa tarvitaan hoitoalalla. Muistakaa olla itsellenne ja muille rehellisiä sen suhteen, mikä olisi se oma juttu. Ei ole kivaa, että ihmiset pilaavat muiden työfiiliksen sillä, että työskentely maistuu puulta oman kiinnostumattomuuden vuoksi.
Sairaanhoitajaksi opiskelemisen haasteet tiedetään- jatkuvaa koulutöiden tekemistä ja ajankäytön hallintaa. Teoriaopiskelua on paljon, mutta käytännöntunnit vähissä. Ja käytännön tuntien vähyys varmasti on tosi monessa koulussa iso ongelma. Enemmän pitäisi tulla itsenäisen opiskelun tiloja, jossa opiskelijat pääsisi harjottelemaan käytännön taitojaan- tämä on se, joka kuitenkin teoriatiedon lisäksi se, joka ratkasee tosi paljon. Itse olen käynyt tosi paljon koulun itsenäisen opiskelun tilassa. Siellä on paljon hotityössä käytettäviä välineitä ja laitteita, jolla voi harjotella käytännön taitoja- Tämä on tuonut paljon varmutta. Olisiko tässä sellanen idea Suomen sairaanhoitajia kouluttaville kouluille, jota voisi enemmänkin toteuttaa?
Miten saataisiin opiskelijoita aktivoitua mahdollisuuden hyödyntämiseen? Olisiko mahdollista, että koulut tekisi erilaisia ns. case- muotoisia tehtäviä, joita voisi itsenäisen opiskelun tilassa simuloida? Olisiko se sitten vastaavasti kliinisten kädentaitojen passi tai lääkehoidon passi, jossa tuotaisiin esiin opiskelijan perehtyminen? Nämä olisivat aivan loistavia tapoja ensinnäkin aktivoida opiskelijoita, mutta myös vastaavasti varmistaa opiskelijoiden osaaminen käytännön työssä koulun jälkeen. Miettikääpä nyt sairaanhoitajaopiskelijat. Olisiko kivaa osata sairaanhoitajalle oleelliset kädentaidot monipuolisesti. Itse tässä vaiheessa haluan kiittää kouluni opettajia, jotka ovat mahdollistaneet itsenäisen opiskelun.
Itsenäisen opiskelun tilan ympärille olisi kouluilla hyvä mahdollisuus sitoa esimerkiksi erilaisiin moduuleihin liittyviä tehtäviä. On kurssit sitten perhehoitotyöhön (lastentaudit, naistentaudit, mielenterveys- ja vanhusten hoitotyö), sisätautikirurgisen hoitotyöhn tai syventäviin hoitotyöhön, niin varmasti itsenäinen ja omatoiminen harjoittelu olisi jollain tavalla hyödynnettävissä. Uskon ja väitän, että jokainen koulu pystyisi resurssiensa puitteissa tekemään yhden itsenäisen opiskelun hoitoluokan, jossa opiskelijat voisivat käydä harjoittelemassa omalla ajalla taitojaan vapaasti, tai sitten tiettyihin kursseihin sidottuja tehtäviä
Kuitenkin käytännön harjoittelutunteja on sen verran, että opiskelijat saavat eväitä itsenäiselle harjoittelulle. En tokikaan kiistä, etteikö harjoitustunteja voisi olla enemmän. Toivon suunnattomasti, että koulut ostaisivat samanlaisia ajatuksia. Itse henkilökohtaisesti olen vaikka valmis tekemään töitä sen eteen, että jokaisessa koulussa olisi tämänkaltaisia tiloja, jossa voisivat opiskelijat harjoitella. Sitä kohti toivon menevän sairaanhoitajaopiskelun. Tällä saataisiin lisättyä opiskelijan sisäistä motivaatiota, itseohjautuvuutta, itsevarmuutta, itsensä ammatillisen kasvun tunnistamista sekä soveltavuuden taitoja.
Itse henkilökohtasesti toivon, että kriittinen ajatteluni herättää keskustelua. Mutta toisaalta asioiden puheeksi ottaminen herättää sitä keskusteluja. Olkaa kouluissa luovia ja tehkää itsenäisen opiskelun tilan ympärille se oma juttu. Älkää kopioiko keneltäkään. Itsenäisten opiskelun tilojen hyödyntäminen markkinoinnissakin on hyvä juttu. Olkaa ylpeitä siitä mitä teette, varmasti opiskelijat antaa sen takasin opiskelun tuloksina. Resurssitkin on tehty todellisuudessa antamaan toiminnalle kehys. Ajatelkaa niin, että opiskelija on se resurssi, johon ladataan se kaikki tietotaito mitä on annettavissa. Itsenäisen opiskelun tila on loistava tapa lisätä resursseja.
Tehdään yhdessä sairaanhoitajakoulutuksesta parempi. Minä henkilökohtaisesti varmasti teen kaikkeni, että enemmän Suomen kouluihin tulee itsenäisen opiskelun tiloja.
PS. Äläkää missään nimessä väheksykö teoriatiedon merkitystä! :)
Henkka
Hienoa pohdintaa Henkka! Hoitotyön/sairaanhoidon koulutuksen kehittäminen on osaltaan edellytys jotta koulutusala pystyisi vastaamaan tulevaisuuden hoitotyön tarpeisiin ja tarjoamaan ammatillisesti pätevää hoitajaporukkaa hoitotyöhön eri työnantajille.
VastaaPoistaSe tiedetään, että liki kaikki valmistuneet pääsevät työhön niin halutessaan. Osa kuitenkin lähtee pian valmistuttuaan eri alalle opiskelemaan tai muihin töihin, koska hoitajan työ ei välttämättä vastannutkaan opiskeluajan odotuksia. Työn vetovoima ei tule palkasta, ei mukavista työajoista, ei helposta duunista. Se tulee ainaisista ammatillisista haasteista ja jatkuvan muutoksen sietokyvystä. Tarvitaan oivalluksia, onnistumisia ja jatkuvaa oppimista kun koetetaan tarjota kulloinkin paras apu sitä tarvitsevalle kanssakulkijalle. Sisäinen palo, sitäkö se kutsumus lie. Se ei elätä, mutta sitä tarvitaan, jotta asiantuntijaksi kasvu on mahdollista.
Opiskeluaikana kannattaisi todellakin käyttää voimavaroja omaehtoiseen ja itsenäiseen taidonhankintaan. Tiedonhankinta osataan, sitä on koulunkäynti, teoria. Taidot opitaan työelämässä, sekin tiedetään. Temppujen tekemiseen ei aina ole harjoittelujaksoilla mahdollisuuksia niin paljon, kuin ehkä olisi kiinnostusta ja halua.
Toisaalta joskus voi olla jokin oppimisestekin (jännitys, stressi, oppimisvaikeus) mikä voi helpottua taidollisten asioiden osalta, jos koululla on tarjota itsenäisen opiskelun tila, välineistö ja sopivasti itsenäisen/omaehtoisen harjoittelun ohjausta sekä aikaa.
-anu-