Hoitotyö ja opiskelu sairaanhoitajaopiskelijan silmin

 Hellurei! Jostain syystä nyt on tuntunut hyvältä kirjoitella tiheämmin näitä blogitekstejä! Varmaan siksi, että itsetutkiskelua olen tehnyt aika paljon viimeisen viikon aikana flunssassa.  Ajattelin käsitellä monille tuttuakin aihetta. Aihe on kuitenkin sellainen, että siitä ei hirveästi ole puhetta arjessa. Itsensä virittäminen henkisesti teräväksi sekä vastapainona rauhoittuminen. Kuulostaa arkipäiväiseltä. Kyllä, sitä se on. Ihmiset tekevät hyvin paljon tiedostamattaan tätä todella paljon. Joillain se syö enemmän energiaa, joillain ihmisillä vähemmän. Kyseessä on mielen hallitsemisen taito, joka ei loppujen lopuksi ole kovin helppo. Paljon puhutaan, että tämmöiset tavat tulevat tiedostamatta. Varmasti näin, mutta tärkeää on tehdä tiedostamattomasta tiedostettua. Tällöin jokainen pystyy kehittymään ja kehittämään omia toimintamalleja entistä paremmiksi. Ja on muistettava, että jokaisella on omanlaisensa tavat. Ei tule arvostella toisten tapoja. Whatever it takes! Kuten edel...

 Helou! Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Tässä välissä olen tehnyt koulussa olleet rästit opinnäytetyötä lukuunottamatta. Vain opari siis enää jäljellä. Tuntuu oudolta, mutta samaan aikaan inspiroivalta ja kivalta! Pian olen valmis! Pitkään mietin, mistä aiheesta kirjoittaisin. Paljon puhutaan erilaisista prosesseista. On se työprosessi, urheilijan kehitysprosessi tai sitten bisneksen etenemisen prosessi. Olen alkanut ajattelemaan prosessimaisuutta itsensä kehittämisessä henkisesti, fyysisesti sekä sosiaalisesti.  Ajatus tästä lähti oikeastaan siitä, että olen paljon miettinyt omaa henkistä kehitystäni ajatuksella: Lähtötilanne on ollut psykiatrian päivystys Espoossa. Nyt tilanne on se, että olen henkisesti paremmassa suorituskyvyssä kuin seitsemään vuoteen. Lyhyemmällä aikavälillä voi ajatella, että vuosi sitten opin olemaan armollinen, nyt pystyn käyttämään sitä loogisesti soveltaen jokaisena arkipäivänä 24/7. Lisäksi armollisuus näkyy myös arjessa nykyään ajatu...