Hoitotyö ja opiskelu sairaanhoitajaopiskelijan silmin

 Hello! Nyt on ollut hyvä tahti kirjoittamisen kanssa ja tuntuu, ettei aihepiirejä hirveämmin tarvitse erikseen miettiä. Ne vain tulevat, tällä hetkellä hyvinkin selkärangasta. Ja hyvä näin! Viime kirjoituksessa käsittelin pitkälti niitä oivalluksia, joita olen pyrkinyt vaalimaan. Sillä näkökulmalla olisi tarkoitus jatkaa. Enemmän ehkä nyt olisi tarkoitus käsitellä näkökulmia, joita voit työelämässä käyttää.  Hoitoalalla, ja muillakin aloilla, ruokitaan hyvin paljon suorittamisen näkökulmaa. Luodaan helposti sitä painetta, että vasta aloittaneen on näytettävä työnteon mallia suorittamisella ja eniten tekemällä. Lisäksi johtajat ja työkaverit kiittävät, kun suostut tekemään ylimääräisiä vuoroja. "Se kertoo hyvästä työntekijästä", ne väittävät. Ei, se ei ihan mene niin. Todellisuudessa sinulta viedään tällä ajattelulla siivet altasi. Nopeasti huomaat, että olet todellisuudessa aika heikoilla. Todellisuus on se, että johtajat käyttävät sinua hyväksi, jalat lähtevät alta. Suurin ...

 Hello! Viime viikolla kirjoittelin uupumuksen oireista ja uupumus tilan syntymisestä. Nyt olisi tarkoitus pureutua uupumuksesta toipumisen keinoihin ja sen ennaltaehkäisyyn. Ohessa on tarkoitus käydä läpi käytössä olevia ennaltaehkäisyn keinoja.  Viime kirjoituksessa valaisin hieman sitä, että omalla kohdallani korona- ajan tuleminen oli todella merkityksellinen hetki. Eletään siis maaliskuuta '20. Maailman tilannetta ajatellen ei toki ollut hyvä asia, siitä ei pääse mihinkään. Tämä kuitenkin pakotti henkilökohtaisella tasolla pureutumaan kiinni siihen, mitä asioita uupumuksen takana olin unohtanut tehdä tai laiminlyödä. Suurin oivallus oli se, että olin unohtanut levon ja asioista nauttimisen. Lähdin yksinkertaisesti työstämään asiaa niin, että pienistä asioista olisi etsittävä hyviä asioita. Lisäksi korona- aika opetti sen, että mikään ei ole itsestäänselvyys. Tai enemmänkin niin, että asioita ja terveyttä ei täytyisi pitää liian itsestään selvänä. Samaan aikaan hoito konta...

Hellurei! Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua juuri mitään pitkään aikaan, koska inspiraation puute. Tänään tuli monen mutkan kautta erittäinkin osuva aihe mieleeni omastakin kokemuksesta. Elämäni aikana olen nähnyt läheltä muutamia esimerkkejä loppuun palamisesta. Tällöin olen ajatellut, että "enhän minä mitään loppuunpalamista koskaan tule kokemaan!". No niinhän minä luulin, kunnes tuli syksy 2016 ja iso elämänmuutos.... Nimittäin koulun alkaminen ja Kainuuseen lähtö enemmän tai vähemmän. Espoolaiselle nuorelle 22- vuotiaalle melko kova paikka. Jäi Tempaus- areenan treenit ja muut tärkeät ystävät Espooseen ja Helsinkiin. Piti ottaa vastuuta, johon silloinen Henkka ei ollut todellakaan valmis. Koko ajan urheilullisuus ja fyysinen kunto kehittyi, joka oli itselleni hyvinkin tärkeä asia. Henkinen puoli junnasi hyvin lahjakkaasti paikoillaan, jopa karistui alta. Ymmärrys henkisestä puolesta oli silloin nykyhetkeen verrattuna mitätön. Alkoi koulu, kaikki meni hyvin. Oli paljon il...